Pieni prinsesamme siirtyi sateenkaari sillalle perjantaina 20.7.

Nesteenpoistolääke ei enää tehonnut ja Sintun vointi alkoi olla huono kun neste kertyi vatsaan, tilannetta oli toki osattu odottaa ja melkolailla oletetulla aikataululla mentiin.



Poju on sopeutunut yllättävän hyvin olemaan ainokaisena. Ihan muutaman ensimmäisen ulkoilun jälkeen kävi etsimässä Sinttua, mutta muuten on ymmärtänyt ettei kaveria enää ole.

Eilen hautasin mummelin tuhkan. Pääsi rakkaan kaverinsa Repe bassetin viereen.

pikku ukko on nyt sitten ihan miehen iässä






Syntymäpäivien juhlinta aloitettiin maanantaina ja jatkuu vielä huomiseen kun en työkiireiltä ole ehtinyt lahjakauppaan.

Sinttu mummeli vanhenee ihan silmissä...



Kunto on kohtuullinen, välillä köhii kun lääkkeet ei enää kunnolla poista nestettä keuhkoista ja vähänkään yli + 15 ulkona uuvuttaa niin, että pikku kävelyltäkin joutuu kantamaan kotiin. Loppu häämöttää...

Aika rientää ja tekemistä on riittänyt, mutta päivitetäänpä välillä hurttien kuulumiset.

Sinttu löysi uuden kiinnostuksen kohteen: siankorvat. En ole niitä ostellut moneen vuoteen enkä edes muistanut, että mummeli ei niitä juurikaan syö. Ei se kovin paljon niitä nytkään syö, se pelkää kaikkea mikä rapsahtelee ja poksahtelee syödessä. Suurimman huvinsa se saa kyttäämällä ja ahdistelemalla Pojun syömistä, tai silloin harvoin kun itse syö, tekemällä sen Pojun makuupaikalla. Välillä olen jo miettinyt pitäisikö laittaa koko eväs karanteeniin toistaiseksi...

Maaliskuussa käytiin oksentelun takia lääkärissä ja mummeli sai oksennuksenestolääkityksen sekä happosalpaajat viikoksi. Vatsa ja rintakehä kuvattiin eikä kasvaimia (onneksi) löytynyt. Sydän sensijaan on minun puolikkaan nyrkin kokoinen, eli melkoisen suuri. Pientä oksentelua sillä on edelleen, eli selvästikkin gastriitti vaivaa vielä. Myös sydän on mennyt huonommaksi, enää ei jaksa leikkiä ennen kuin aamulääkkeet alkaa vaikuttaa ja sittenkin vain pari minuuttia. Viime syksynä saatu lääkitys hidasti siis sairautta talven verran. Ollaan nyt siinä kohtaa, että joudutaan tekemään päätöksiä mummelin maanpäälisen vaelluksen kestosta.

Pojuhan ei ole ollut päivääkään elämässään ainoa koira vaan siirtynyt kennelistä tähän "laumaan". Yksin se on ollut muutaman kerran kun Sinttu on käynyt kaverikoira käynnillä. Poju lopettaa helposti syömisen. Se siis tarvitsee kunnolla aikaa ja tukea kun siitä väkisinkin tulee pian ainoa koira.

Eletään ja edetään päivä kerralaan...

Päästiin viimein lomalle (tarkoitus oli lomailla heti vuoden alussa, mutta työkiireet tuli esteeksi). Otettiin äkkilähtö ja suunnattiin pitkästä aikaa Ylöjärvelle katsomaan mitä sinne kuuluu.

Poju on kissa pointteri (kissa istuu kiipeilypuun huipulla)

Jätkät tuli edelleen hyvin toimeen keskenään vaikka ennakkoon vähän jännitin miten menee. Pojun sairaus on muuttanut sen käytöstä tuttuja koiria kohtaan, joidenkin tosi hyvien kavereiden kanssa se ei tule enää yhtään toimeen, joten varasin mukaan aitauksenkin siltä varalta ettei kissan kanssa enää juttu luista. Pojilla oli nyt kuitenkin mukavat oltavat kun saivat harvinaisen tilaisuuden juoksennella rapussa keskenään ja seikkailla oman päänsä mukaan.

Reissun jälkeen tietenkin väsytti...

Oma peti kullan kallis... jätkä simahti heti iltapalan jälkeen

Mummeli halusi kiivetä ulkoillessa ulkoraput ja nukkuma asennosta näkee, että selkä on kipeä. Vähän hierontaa ja arnikkia muutamana päivänä niin eiköhän rinsessa tuosta kuntoudu

Sinttu on nyt vähän oksennellut parina päivänä ja tänään tuli ruuat ulos. Seurataan onko ihan paikan vaihdosta johtuvaa tai matkalta tarttunutta mahatautia vai jotain muuta. Nyt on pari viikkoa ollut vähemmän pirteä, vähän samaa vireystasoa kuin ennen sydänlääkkeitä. Pitää ottaa mummeli taas mukaan kun on seuraava Pojun veriarvojen tsekkaus ja katsoa alkaako ikä tehdä tehtävänsä vai tarvitseeko lääkitystä säätää.

Pojulle vaihdoin rauhoittavan parisen viikoa sitten. Joulukuun verikokeessa saimme varalta reseptin toiseen, vähän edullisempaan rauhoittavaan. Resepti tuli sitten tarpeeseen kun Clomicalm ei mennyt enää alas ruuan seassa (ja suuhun laittamalla poitsu taas lopettaa kaiken syömisen kun stressaantuu). Nyt saa Anafranilia joka on ihan ihmisille tarkoitettu rauhoittava. Annos on 1 - 2 kpl 10mg tablettia päivässä ja tällä hetkellä mennään 0,5 - 1 tabletin päiväannoksilla. En ole ihan tyytyväinen  tuohon lääkeeseen ja seuraavalla tsekkauksella mietitään taas vaihtoehtoja. Clomicalm tehosi paremmin reissu paniikkiin, lisäksi maksimiannoksella (1 aamulla ja 1 iltapäivällä / illalla) Poju "unohtaa" tehdä iltapissat. Lähtee kyllä ulos ja on ihan virkeä mutta ei tahdo millään tehdä tarpeitaan. Ei siis meidän lääke.

Pitää tutkailla josko olisi jokin sellainen lääke jota voisi antaa vain reissuun lähtiessä / reisussa. Kotioloissa poitsu kuitenkin pärjää melko hyvin ja paniikkikohtaukset on oleet melko lieviä. Muihin koiriin reagointiin rauhoittavat ei ole vaikuttaneet joten siinä mielessä niitä ei tarvita. Kulmakunnan koiralliset alkaa jo tietää, että "tuo ei osaa koiraansa kouluttaa" ja kiertää meidät kaukaa  Onneksi Sinttu sentään osaa käyttäytyä eikä tarvitse kulkea kahden remmirähjän kanssa ja sen voi päästää tutustumaan muihin koiriin.

 

Koirulit pääsi valokuvattaviksi sunnuntaina, tässä muutama otos

Tämä ihastuttava olento on taas vuoden vanhempi. 12 v tuli täyteen 26.1.

Kunto on hyvä, samoin vointi, vanhenemisen huomaan nykyään vain lisääntyneestä komentelusta. Rinsessa käskyttää nykyään kaikesta

Poju on voinut myös hyvin. Rauhottavat toimii ja paniikkeja ei ole ollut.