Aika rientää ja tekemistä on riittänyt, mutta päivitetäänpä välillä hurttien kuulumiset.

Sinttu löysi uuden kiinnostuksen kohteen: siankorvat. En ole niitä ostellut moneen vuoteen enkä edes muistanut, että mummeli ei niitä juurikaan syö. Ei se kovin paljon niitä nytkään syö, se pelkää kaikkea mikä rapsahtelee ja poksahtelee syödessä. Suurimman huvinsa se saa kyttäämällä ja ahdistelemalla Pojun syömistä, tai silloin harvoin kun itse syö, tekemällä sen Pojun makuupaikalla. Välillä olen jo miettinyt pitäisikö laittaa koko eväs karanteeniin toistaiseksi...

Maaliskuussa käytiin oksentelun takia lääkärissä ja mummeli sai oksennuksenestolääkityksen sekä happosalpaajat viikoksi. Vatsa ja rintakehä kuvattiin eikä kasvaimia (onneksi) löytynyt. Sydän sensijaan on minun puolikkaan nyrkin kokoinen, eli melkoisen suuri. Pientä oksentelua sillä on edelleen, eli selvästikkin gastriitti vaivaa vielä. Myös sydän on mennyt huonommaksi, enää ei jaksa leikkiä ennen kuin aamulääkkeet alkaa vaikuttaa ja sittenkin vain pari minuuttia. Viime syksynä saatu lääkitys hidasti siis sairautta talven verran. Ollaan nyt siinä kohtaa, että joudutaan tekemään päätöksiä mummelin maanpäälisen vaelluksen kestosta.

Pojuhan ei ole ollut päivääkään elämässään ainoa koira vaan siirtynyt kennelistä tähän "laumaan". Yksin se on ollut muutaman kerran kun Sinttu on käynyt kaverikoira käynnillä. Poju lopettaa helposti syömisen. Se siis tarvitsee kunnolla aikaa ja tukea kun siitä väkisinkin tulee pian ainoa koira.

Eletään ja edetään päivä kerralaan...

Päästiin viimein lomalle (tarkoitus oli lomailla heti vuoden alussa, mutta työkiireet tuli esteeksi). Otettiin äkkilähtö ja suunnattiin pitkästä aikaa Ylöjärvelle katsomaan mitä sinne kuuluu.

Poju on kissa pointteri (kissa istuu kiipeilypuun huipulla)

Jätkät tuli edelleen hyvin toimeen keskenään vaikka ennakkoon vähän jännitin miten menee. Pojun sairaus on muuttanut sen käytöstä tuttuja koiria kohtaan, joidenkin tosi hyvien kavereiden kanssa se ei tule enää yhtään toimeen, joten varasin mukaan aitauksenkin siltä varalta ettei kissan kanssa enää juttu luista. Pojilla oli nyt kuitenkin mukavat oltavat kun saivat harvinaisen tilaisuuden juoksennella rapussa keskenään ja seikkailla oman päänsä mukaan.

Reissun jälkeen tietenkin väsytti...

Oma peti kullan kallis... jätkä simahti heti iltapalan jälkeen

Mummeli halusi kiivetä ulkoillessa ulkoraput ja nukkuma asennosta näkee, että selkä on kipeä. Vähän hierontaa ja arnikkia muutamana päivänä niin eiköhän rinsessa tuosta kuntoudu

Sinttu on nyt vähän oksennellut parina päivänä ja tänään tuli ruuat ulos. Seurataan onko ihan paikan vaihdosta johtuvaa tai matkalta tarttunutta mahatautia vai jotain muuta. Nyt on pari viikkoa ollut vähemmän pirteä, vähän samaa vireystasoa kuin ennen sydänlääkkeitä. Pitää ottaa mummeli taas mukaan kun on seuraava Pojun veriarvojen tsekkaus ja katsoa alkaako ikä tehdä tehtävänsä vai tarvitseeko lääkitystä säätää.

Pojulle vaihdoin rauhoittavan parisen viikoa sitten. Joulukuun verikokeessa saimme varalta reseptin toiseen, vähän edullisempaan rauhoittavaan. Resepti tuli sitten tarpeeseen kun Clomicalm ei mennyt enää alas ruuan seassa (ja suuhun laittamalla poitsu taas lopettaa kaiken syömisen kun stressaantuu). Nyt saa Anafranilia joka on ihan ihmisille tarkoitettu rauhoittava. Annos on 1 - 2 kpl 10mg tablettia päivässä ja tällä hetkellä mennään 0,5 - 1 tabletin päiväannoksilla. En ole ihan tyytyväinen  tuohon lääkeeseen ja seuraavalla tsekkauksella mietitään taas vaihtoehtoja. Clomicalm tehosi paremmin reissu paniikkiin, lisäksi maksimiannoksella (1 aamulla ja 1 iltapäivällä / illalla) Poju "unohtaa" tehdä iltapissat. Lähtee kyllä ulos ja on ihan virkeä mutta ei tahdo millään tehdä tarpeitaan. Ei siis meidän lääke.

Pitää tutkailla josko olisi jokin sellainen lääke jota voisi antaa vain reissuun lähtiessä / reisussa. Kotioloissa poitsu kuitenkin pärjää melko hyvin ja paniikkikohtaukset on oleet melko lieviä. Muihin koiriin reagointiin rauhoittavat ei ole vaikuttaneet joten siinä mielessä niitä ei tarvita. Kulmakunnan koiralliset alkaa jo tietää, että "tuo ei osaa koiraansa kouluttaa" ja kiertää meidät kaukaa  Onneksi Sinttu sentään osaa käyttäytyä eikä tarvitse kulkea kahden remmirähjän kanssa ja sen voi päästää tutustumaan muihin koiriin.

Koirulit pääsi valokuvattaviksi sunnuntaina, tässä muutama otos

Tämä ihastuttava olento on taas vuoden vanhempi. 12 v tuli täyteen 26.1.

Kunto on hyvä, samoin vointi, vanhenemisen huomaan nykyään vain lisääntyneestä komentelusta. Rinsessa käskyttää nykyään kaikesta

Poju on voinut myös hyvin. Rauhottavat toimii ja paniikkeja ei ole ollut.

Kohta vaihtuu vuosi ja sen myötä toivottavasti kuulumisten sisältö virkistyy.

Poju kävi tänään taas verikokeessa ja tällä kertaa arvot saatiin tietää heti. Nyt hb oli 200, mikä on tähän astisista alin arvo (ylin oli viime kerralla arvolla 225... silloin Poju kyllä stressasikin kunnolla). Lääkäri sanoi, että on erikoista kun sen sydän lyö ihan rauhallisesti vaikka arvo on "stressaantuneen" tasoa.Lääkärin mukaan koira pystyy stressatessaan puristamaan pernasta lisää punasoluja verenkiertoon. Tähän perustuisi Pojun korkea hemoglobiini. (Polysytemiaa ei siis vieläkään tule viralliseksi diagnoosiksi.)

Seuraavan kerran katsotaan tilanne 3 - 6 kk:n päästä. Siihen saakka poitsu saa syödä rauhoittavia. Niistä on nyt lopulta ollut apua ja joulun vietossa oltiin ilman yhtään paniikki kohtausta. Loppujen lopuksi on aivan sama mikä Pojua vaivaa kunhan saadaan jokin helpotus noihin sen "pelkotiloihin". Se itse kärsii niistä eniten, joskus jopa siinä määrin, että paniikin jälkeen menee päivä tai kaksi niin ettei ruoka maistu ollenkaan.

Tähän rentouteen pyritään ollaanpa sitten missä vaan oman ikkunalaudan ulkopuolella...

Onnea ja menestystä kaikille vuodelle 2012

Sinttu mummeli kävi viime viikolla näyttämässä silmiään lääkärille. Oikea silmä on vähän punoittanut ja ollut sirrillään pariin otteeseen, vaiva on tullut ja mennyt mutta nyt päätin, että käydäämpä tutkituttamassa. Mitään selvää vikaa ei löytynyt, saatiin kuitenkin kymmenen päivän tippa kuuri. Mikäli vaiva ilmaantuu uudellen kuurin loputtua, mittaillaan mummelilta silmänpaineet.

Lääkäri kyseli samalla Pojun voinnista ja päätettiin, että kokeillaan rauhoittavaa lääkettä. Seuraava veriarvo kontrolli on 28.12. ja siihen saakka olisi tarkoitus kokeilla josko tuosta Clomicalmista olisi yhtään apua. Vajaan viikon käytöllä ei vielä huomaa mitään muutosta, mutta aina nuo rauhoittavat ei pure heti.

Reseptivapaita rauhoittavia olen kokeillut itsekin erilaisia vuosien varrella, mutta niillä Pojusta on tullut vielä herkemmin reagoiva. Vähän samaa vaikutusta on ollut huomattavissa tuollakin lääkkellä, mutta sitkeästi jatketaan kuun loppuun saakka.

Sinttuun sydän- ja nesteenpoistolääkkeet on tehonneet hyvin. Se on pirteä ja seurallinen, ikää hävisi mittarista ainakin vuoden verran ja muutoksen on huomanneet kaikki mummelin tavanneet

En edes muista milloin viimeksi minulla on ollut kaksi koiraa kävelemässä edellä. Aika pitkään Poju meni edellä ja Sinttu jurnutti tulla minun takana. Vieläkään se ei pidä lenkkeilystä mutta on sentään paremmalla tuulella ja joskus innostuu irrottelemaan ulkoillessa. Leikki maistuu ja Pojulla riittää pärjäämistä virkeän vanhuksen kanssa.

Onneksi Sinttu sai loppuvuosilleen rauhallisen elämän, kaikilla koirilla ei ole yhtä hyvä onni. Sappeni kiehahtaa aina kun kuulen koirista joita myydään surutta vastuuttomiksi tunnetuille ihmisille, pahimmillaan näitä vielä autetaan pennuttamaan koiransa. Mielestäni tällainen on jo eläinrääkkäystä. Kun ihminen on täysin kykenemätön huolehtimaan itsestään ja vastaamaan teoistaan pitäisi muiden moraalin olla sen verran kohdallaan ettei tällaiselle henkilölle annettaisi eläintä, saati pistetä vastuulle pentueen hoitoa. Kun on saanut tehdä töitä tällaisista oloista pelastetun koiran luottamuksen ja terveyden palauttamiseksi tunnen suorastaa vihaa tällaisen rääkkäyksen sallivia kohtaan. Onko raha aina niin rakasta, että eläimen hyvinvoinnin voi unohtaa...

Pojun vointi on ollut nyt ihan hyvä. Ei kauhean paljon lenkkeillä ja muutenkin koetetaan välttää tilanteita joissa hemoglobiini nousisi, mutta aina joskus se kuitenkin nousee.

Viikko sitten käytiin kotipuolessa ja siellä huomasi tosi hyvin, että kunnolla stressatessa paniikin lisäksi Pojun silmät menevät punaisiksi. Valitettavasti niistä ei vaan saa kovin hyviä kuvia, mutta jonkinlaisia kuitenkin. Kuvissa pahin punoitus on jo ohi. Myös ikenet olivat punaisemmat kuin vertailukohteena olleella Sintulla.

Tuo tupsu Pojun toisessa silmäkulmassa on dermoidi. Jäppinen on siin kunnon geenimutantti

Pojulle tehtiin tänään uusi verikoe. Arvot olivat hivenen korkeammat kuin viimeksi (Poju ehti stressata kunnolla ennen koetta), mutta hematokriitti pysyy edelleen alle 60:ssä. Polysytemia veran kannalle lääkärikin on kallistunut, mutta koska arvot ovat hivenen alle "selvän tapauksen" jäämme seuraamaan tilannetta. Pojulla ei toistaiseksi ole ollut polysytemiasta johtuvia kipuja, joten tilanne on siinä mielessä hyvä. Seuraava kontrolli on loppuvuodesta.

Lääkärin kanssa keskusteltiin noista polysytemian erilaisista oireista ja siitä, miten tähän naapurustoon on sattunut kaksi tapausta. Tauti on niin harvinainen, että yhteensattuma on tilastollinen poikkeama. Itselle on kyllä helpompaa kun on vertaistuki lähellä. Kiitos Liisa kommenteista ja tiedoista

Sinttu sai samalla käynnillä lisää lääkkeitä. Koska sydänlääke on tehonnut hyvin otettiin lisäksi nesteenpoisto lääke. Ajoitus on vähän huono, koska palaan töihin huomenna, mutta koetan saada sumplittua vähän lyhyemmät työpäivät tälle viikolle ja jos nestettä lähtee niin paljon, että Sinttu tarvitsee ulkoilua päivällä niin pyydellään naapureilta apua.

Vielä odotellaan Pojulle diagnoosia. Käydään ainakin vielä yhdessä verikokeessa 26. päivä ennen kuin aletaan kallistua jollekin kannalle (tai lääkäri alkaa).

Viime kokeessa tilanne oli ennallaan, eli Pojulla on Hb 215 ja Hkr 58,5. Koirilla noissa normaalisti maksimit 180 ja 55.

Vaihtoehtoina on: a) sillä vaan on korkea hemoglobiini, b) munuaiskasvain (tosin ensimmäisen verikokeen maksa ja munuaisarvot ok) tai c) polysytemia vera. Polysytemiaan sopisi myös nuo sen paniikki ja pään vapina kohtaukset, mutta koetan olla itse tekemättä diagnoosia kun en ole alan asiantuntija.

Viikonloppuna käytiin juoksentelemassa vähän alavammissa maastoissa.

Sintulle on ollut apua sydänlääkkeestä. Ei se vieläkään Pojun kanssa paljon riehu, mutta jaksaa jo jonkin verran enemmän liikkua. Nytkään ei maasto ollut ihan helpommasta päästä lyhyille kintuille, mutta niin vaan jaksoi tuolla pomppia pitkät matkat

Me ei olla treenattu mitään, ainakaan koirat (emäntä on aloittanut metsästys opinnot olemalla metsässä).

Olen viimein päässyt lomalle ja ensimmäisenä vapaapäivänä koirat "pääsivät" lääkärin syynättäväksi. Sintulta kuunneltiin sydän, sillä se ei ole oikein jaksanut liikkua saati leikkiä kuten ennen. Pojun kanssa riehuminen kestää muutaman sekunnin ja sitten mummeli alkaa tukehtua. Diagnoosiksi tuli sivuääni ja kokeeksi Sinttu sai sydänlääkkeen. Näyttäisi siltä, että lääke toimii sillä viikonloppuna olimme kainuun vaaramaisemissa ja mummeli jaksoi hyvin juoksennella polkuja pitkin. Lomapaikalla kun ei ole autotietä ihan perille saakka vaan viimeiset 300 - 400 metriä kuljetaan harjun yli menevää polkua pitkin.

Koirat sai juoksennella irti.... paitsi Poju joka oli pienen tarkkailun alla.

Poju meni lääkärin tarkastukseen koska sillä on ollut jonkinlaisia paniikki / pelko kohtauksia talvesta lähtien. Kohtaukset tulevat reissussa ja riippumatta siitä ollaanko tutussa tai vieraassa paikassa. Kesällä sillä on ollut lisäksi kaksi pään vapina kohtausta sekä yksi "jäykkäjalka" kohtaus jolloin se kesken lenkin alkoi kävellä jäykästi kuin vanha koira. Muutaman minuutin päästä kävely palautui normaaliksi. Poju on syönyt ja juonut normaalisti noiden kohtausten aikoina. Molemmat vapina kohtaukset ovat tulleet sen herättyä päivä nokosilta. Alkuvaiheessa epäilynä oli neurologinen tai hermo peräinen ongelma.

Tänään saatiin sitten lääkärikäynnillä otettujen verikokeiden tulokset ja Pojun hemoglobiini on yli normaali arvon. En edes älynnyt kysyä, että minkä verran sillä Poju ei ole nyt reiluun viikkoon syönyt kunnolla ja olinkin jo valmistautunut henkisesti jonkinlaiseen tulehdus diagnoosiin kokeen osalta. Poju lopettaa syömisen jos sillä on yhtään kipuja. (Liian korkea hemoglobiini voi aiheuttaa hermosto kohtauksia sekä kipuja.)

Uuteen verikokeeseen mennään keskiviikkona ja aion siihen saakka vahtia, että poitsu juo ja lepää kunnolla (kuivuminen ja stressi nostaa hemoglobiinia). Katsotaan mitä jäppisen tilanteesta selviää ja toivotaan, että hemoglobiini asettuu normaaliin tasoon.

Niin se vaan elämä antaa vaihtelua, viikko sitten omistin  kaksi perustervettä koiraa ja nyt en yhtään... toivotaan, että noista toinen saadaan vielä terveen kirjoihin.

Lauantaina päästiin viimein kokeilemaan mitä koiruudet muistaa jäljestyksestä.

Sinan kanssa keskusteltiin aiheesta ja siinä samalla onnistuin ottamaan Hänen Ärjyisyydestään kuvan.

Sina on Hänen Ylhäisyytensä Rinsessa Sintun tytär ja perinyt muutakin kuin alaleuan. Sinttu on sittemmin onnistunut karistamaan kilojen sijaan ärhäkän luonteensa. Sina taas on parempi karistamaan kiloja.

Jostain syystä koiruudet oli kai jotenkin pyörryksissä, koska onnistuin saamaan kuviin kokonaisia laumoja.

Rouvat vasemmalta oikealle: Sina, Sinttu, Pipsa sekä takarivissä Sissi. Kolme ensimmäistä ovat suoraan sukua toisilleen, eli Sintun tytär ja tyttärentytär.

Sintun suku kera Pojun. Sissillä oli vähän vatsa vaivoja ja siitä syystä hiukan huono päivä. Seuraavalla kerralla toivottavasti jaksaa osallistua muiden touhuiluun.

Tämä jälkimmäinen lauma kävi sitten yksitellen kokeilemassa löytyykö metsästä veri jäljen päästä jotain saalista. Aika hyvin meni vaikka Poju ja Sinttu eivät ole päässeet jäljelle kuin kerran viime kesänä. Säät ei ole oikein meitä tässä lajissa suosineet.