Agility harrastuksen edettyä tasolle jatkokurssi II oli pakko todeta, että ruutuvihko treenipäiväkirjana ei toimi. Alussa sitä muistaa jo pelkästä ratapiirroksesta miten harjoitus meni, mutta joko ikä tai lisäntynyt treeni määrä tekee tehtävänsä, enää ei vaan muista....

Tähän mennessä treenattu...

Pojun kanssa aloitettiin agieskarilla herran ollessa reilun vuoden vanha, siitä alkeiskurssille, muutama kerta samalla ryhmällä hallilla, kesäkaudella omatoimiryhmään josta syksyllä jatko ykköselle. Jatkokurssista melkein puolet meni kuunteluoppilaana kun kumpikin tiimin jäsen oli vähän rampa.

Teloin polveni kesällä Saviskassa niin onnistuneesti, että vasta nyt kestää liikkua normaalisti... ja vieläkin pelkään kovin jyrkkiä käännöksiä juostessa.

Poju teloi itsensä, tarkemmin sanottuna oikean olkapäänsä, "joskus kesällä" (se treenipäiväkirja tai siis sen pitämättömyys kostautuu tässä). Koira oli ihan kevyesti kontakti hullu kuten muutki 2 on 2 off tekniikalla koulutetut hurttanat tuppaa olemaan. Joku edellisistä treenaajista oli siirtänyt Saviskassa keinun puoliksi heinikkoon niin, että se oli sinne vitelikkoon myöskin kallellaan. Tarvitaan vain se sekunti kun olet tuomassa koiraa harjoituksen jälkeen takaisin estekopille, kontakti katkeaa ja jäpikkä syöksyy sinne keinuun. Meikäläinen pyöri pari kertaa ympäri ja ihmetteli, että minne se hurtta nyt hävisi... Poju kömpi esiin heinikosta, ilmeestä päätellen lentokeinun tehneenä... arvelen, että siihen sattui saakelisti, mutta meidän pieni kivipää ei valita. (se ei koskaan onnu minun nähden, joten kremppojen diagnosointi on haasteellista)