Helle ei vieläkään hellitä, joten agiliito on jäänyt toistaiseksi kokonaan. Vinokeppejä voitaisi tehdä vaan eipä ole emäntä jaksanut... jos olisin lomalla lenkittäisin vaikka yöllä, mutta kun työmalle soi herätys viiden jälkeen ei voi valvoa niin pitkään, että olisi viileämpää. Onneksi Poju saa kuitenkin joskus revitellä liikoja virtojaan...

Koirat on nyt saaneet sitten keskittyä liikunnan sijaan nuuskimiseen. Tuossa vieressä on jonkinlainen "joutomaa" tontti ja siinä saavat olla kerran päivässä irti vähän aikaa (mikäli muita koiria ei ole näkösällä). Muutama puu varjostaa sen verran, että olot on siinä siedettävät.

Lenni ja Poju pääsi pitkästä aikaa yhdessä lenkille ja kyllä oli jätkillä mukavaa. Ne on niin hauskoja seurattavia kun kumpikin on sitä mieltä, että toisen emännällä on paremmat makupalat ja ovat tietysti sitten mustiksia emännistään. Irti lenkittäessä tämä on loistava juttu kun rodunomaisesti eivät ole mitään tottelevaisuus valioita vaan enemmänkin kuulo valikoivia... Poju seuraa Pirjoa kuin hai laivaa ja kutsuttaessa pinkaisee paikalle salamana, Lenni seuraa ettei vaan emäntä rapsuta väärää koiraa  Sama toimii toisinkin päin, kun minä kutsun koiria tulee Lenni ensimmäisenä ja Poju perässä tarkastamaan tilannetta. Irrallaan niillä ei ole erimielisyyksiä vaan menevät kylki kyljessä ja haastavat toisiaa juoksemaan kovempaa. Kiinni ja ahtaissa tiloissa taas tulee helposti kinaa ja sitten kalistellaan hampaita yhteen. Onneksi noissakin tilanteissa tottelevat emännästä riippumatta...