Jatkokurssi II alkoi torstaina ja siihen aloimme valmistautua edellisellä viikolla aloittamalla keppien harjoittelun. Viime vuosi harjoiteltiin verkkopepeillä, ne kyllä menee mutta muuta edistystä ei sillä tekniikalla saatu...toki olisi voitu treenata enemmän, mutta kun tällä koiralla jankkaaminen ei tuota tulosta.

Viime kesänä kokeiltiin vinokeppejä, tai oikeastaan vasta kujaa ehkä 5 - 6 kertaa ja sillä Poju oppi keppien sisäänmenon. Se meillä oli tauolle jäädessä kohtuullisen hyvässä vaiheessa. Nyt pienellä riskillä loikattiin seuraavaan vaiheeseen ja laitettiin keppejä jo vinoon kujan jäädessä alle 10 cm leveyteen. Pari ensimmäistä yritystä Poju juoksi ohi, piti näyttää tarkasti kädellä mistä kohtaa tahdon sen menevän (verkkokepeillä en näytä kädellä yhtään, sanon kerran kepit ja sillä mennään). Kolmannella yrityksellä Poju sitten jo tiesikin mitä haetaan, vielä pari toistoa ja siinäpä oli se treenikerta.

Torstaina kurssin teemana oli "tasokoe"... eipä olla jätkän kanssa niin huonosti menty sitten alkeiskurssin. Tauko on tehnyt tehtävänsä ja näemmä molemmat on unohtaneet mitä niillä esteillä tehdään. Tästä on onneksi suunta vain ylöspäin

Loppuun tehtiin keppi treenit, nyt jankattiin poikkeuksellisen paljon ennen kuin alkoi sujua. Osin saattoi vaikuttaa palkkaajan outous kun siellä keppien päässä oli Liisa eikä tuttu ja turvallinen Pirjo. Lopulta saatiin hyvä suoritus johon lopettaa.

Eilen käytiin keppeilemässä uudelleen ja nyt homma oli Pojulla jo muistissa. Pääsin kokeilemaan muutaman sentin sivusta lähettämistäkin... muutama juttu tuli myös esille mitä täytyy muistaa treenata: koiran lähettäminen edeltä, on tottunut liikaa siihen, että juoksen vieressä; äänen käyttö (kannuste) kun olen takana, ei kestä ei joten opetettava sekin; "oikean" puolen tilan haku, "väärällä" puolella kestää olla lähempänä lähetettäessä...kummallinen ongelma, mutta mahdollista tällä rodulla.

Kokeilin myös vähän keinua, siinä sama juttu noiden puolien  kanssa... jos olen koiran oikealla puolella pelkää keinua älyttömästi, vasemmalta vieden ei niin pahasti (se kyllä pelkää muutenkin sitä rautakeinua). Olen tarkoituksella "pitänyt yllä" keinu pelkoa, tarkoituksena on opettaa sille keinu uudelleen niin että oppii kunnioittamaan sitä estettä. Poju oppi keinun vanhalla puukeinulla ja sillä oli varsin omintakeinen tyyli; tuhatta ja sataa keinun alastulo päähän, pysähdys suorin jaloin jolloin sai huimat vauhdit ja laskeutui korvat lepattaen. Voi kuulostaa oudolta, mutta tästä tilanteesta on aika hyvä lähteä opettamaan keinu ja varsinkin tuolla rauta versiolla (jota kai moni muukin koira kammoaa). Poju on luonteeltaan pelokas mutta toisaalta äärettömän kova, kun sen saa voittamaan pelkonsa se menee vaikka läpi kiven.

Mistä tulikin mieleeni, että toinen este jota Poju pelkäsi ennen sujuu nyt  Jätkä menee pussin ihan itsenäisesti!!! Tämä saatiin joulukuussa siihen kuntoon, että meni sen ilman apua ehkä viisi kertaa ja hämmästykseni on suuri ettei se ole unohtunut. Vinkkinä muille pussikammoisille, että meillä oli joku (mielellään koiralle oikein mieleinen ihminen) palkaamassa pussin suulla siillä hetkellä kun pää tuli pussista ulos. Koira oli siis vielä muuten siellä pussissa. Näin palkka tuli pussissa olosta eikä sieltä pois tulemisesta....