Palataanpa vaihteeksi agiliitoon. Torstaina oli jatko II kurssin ohjelmassa valssausta, u - käännöstä ja ulkokulmaa.

Pojun kanssa on noita tehty pari kertaa viime talvena ja edelleen se vaan ne muistaa. Tehtiin noita kaikkia edellä mainittuja kymmenen esteen hyppärillä. Arvelin hiukan, että Poju tarvitsee loppuun kontaktiesteen palkaksi ja sitä silmälläpitäen siirrettiin A meille esteeksi nro 11. Tarkoituksena oli ottaa ensin esteet 1 - 4, jopa este 5 jos hyvältä näyttää... Lähdön jälkeen edettiin napakasti ja hurjalla vauhdilla esteelle 8 jossa ohjaajan pässi unohti minne valssin jälkeen mennään. Taas kerran pieni tiibettiläinen käytti hyväkseen tilaisuutta näyttää omistajalle / ohjaajalle kuinka ollaan väärässä. Viime kesänä sain monta tällaista oppituntia tiibettiläisen filosofian mestarilta. Kynsille tuli Saviskassa harva se kerta. ...turha varmaan sanoakkaan ettei sitä kontaktiestettä menty sitten kertaakaan... Kahdella suorituksella (kyllä, toisella kerralla ohjaaja muisti jo radan) pääsi Poju hyvin ansaitusti huilaamaan.

Loppuun otettiin Pojun kanssa sitten taas vinokeppejä, joissa on edistytty jo ihan mukavasti. Vähän on poitsussa aistittavissa kyllästymistä tähän hommaan, joten ensi viikolla on kepit tauolla. Vielä mieluusti treenaisin takanaleikkauksen nykyisellä vaiheella ennen kuin taas nostetaan ja vaikeutetaan, samoin lähestymiskulmia pitäisi vielä treenata vaikka kuinka. Muilta osin saan poukkoilla jo vaikka missä; edellä, takana, irrota sivusuunnassa ja kannustaa tai olla hiljaa  (Keppien pystympään noston nykyisestä vaiheesta laitan kuvan kunhan blogi alusta suostuu sen lataamaan.)

Viikko sitten sunnuntaina käytiin Pirjon ja Lennin kanssa treenaamassa kontakteja ja itselleni vielä hataraksi jäänyttä takanaleikkauksen / käännöksen tekemistä. Aloitettiin treenaaminen irtoamisen kertaamisella kolmella hypyllä ilman rimoja kun arvelin (...arvaatteko jo?? kyllä, idän suuri viisas koulutti tässäkin), että jätkä ei varmaan suostu paljon hyppäämään. Irtoamisessahan sen ei tarvitse jäädä minua odottamaan, joten homma toimi kuin unelma. Varsinaista ohjausta harjoitellessa kahdella ensimmäisellä kerralla ohjaaja jäi matkasta vaikka olin 1 ja 2 esteiden välissä, eli ihan hyvällä etumatkalla lähdössä. Kolmannelle yritykselle laitettiin rimat 20 sentin korkeuteen hidastamaan idän pikajunaa sen verran, että lännen lättähattu ehtii mukaan. Harvoin näkee meidän herraa noin kovassa vauhdissa hypyillä...

.