Viikko sitten Poju hyppäsi vauhdilla sohvalle ja sivuluisu laskeutumisessa kuului poks. Tuttuun tapaa ei aristanut mitään eikä ontunut. Perjantaina sitten satuin etujalkoja kuivatessa laittamaan käden sopivaan kohtaan ja kas, oikea olkanivel lonksuu jälleen. Lenkkeily tauko varpaan takia sattui sitten enemmän kuin hyvään saumaan, jos nyt jotakin positiivista yrittää kaivella.

Tämän viikon agiliitoon tuo olkanivel vaikutti sen verran, että mentiin pelkillä johteilla. Se alkaakin olla Pojulle tuttu treenausmuoto eikä aiheuta sille kummastusta. Kyllä huomasi, että vauhtia ei ollut läheskään yhtä paljon kuin yleensä, mutta pientä treeniä saatiin tehtyä (katsoin videota hidastettuna ja oli mielenkiintoista huomata ettei Poju edes yritä hypätä vaan laukkaa koko ajan). Keppejä otettiin myös ja niiden meneminen maistuu taas

Liisa ja Clintan olivat mukana treenaamassa ja Clintan etenee huimaa vauhtia. Se oppii todella nopeasti ja kevällä päästään varmasti jo tekemään vähän pidempää kuin tämän kerran kuuden esteen rataa