Töissä riittää huisketta ja loppuviikosta olin vielä koulutuksessa Joensuussa. Koiralliselle normaalielämästä poikkeaminen tuottaa aina päänvaivaa. Nyt saatiin kyllä "jättipotti" sillä naapurista löytyi halukas koirien ulkoiluttaja jolla on kokemusta vähän isommista ja luonteikkaammista koirista. Meikäläisen jengi kun tarvitsee napakan hoitajan, ihan kenelle tahansa en uskalla niitä antaa. Sinttu on noista helpompi tapaus, sen osalta täytyy huomioida ettei stressaannu. Gastriitti kohtauksen kanssa kun ei ole leikkimistä. Silloin se oksentaa niin rajusti, että joka kerta on painuttu päivystykseen ja melkein aina nesteyttetty. Poju taas on pelkoagressiivinen rähjäri ja karkuun päästessään "villiintyy" niin ettei vieraalla ihmisellä ole mitään mahdollisuutta saada sitä kiinni. Minäkään en ehkä sitä saisi kiinni enää muutaman minuutin jälkeen...Sintulle voisi "antautua" kiinni, ehkä.

Viikonlopun kunniaksi käytiin launantaina taas agiliitämässä. Poju sai mennä edellisen porukan jättämältä radalta esteitä 6 - 10 esteen pätkinä. Ensimmäiset pari erilasta pätkää menikin aivan loistavasti 

Keinua otettiin taas vaihteeksi, tällä kertaa valjaissa ja hihnassa avustajan kera. Näin sain omaan menoon enemmän reippautta ja vauhtia, ei tarvinnut pelätä koiran puolesta. Keppejä mentiin myös ja nekin meni ihan mukavasti. Pientä kyllästymistä oli taas ilmassa, joten keppeihin palataan ensi vuonna.

Viimeiseksi kokeilin 10 esteen pätkää jonka alussa jo huomasi, että Poju on vähän väsynyt. Loppupäässä sain taas itämaista palautetta.... putki meni A:n alta ja parilla aikaisemmalla kerralla Poju meni kiltisti putkeen eikä edes mallannut A:lle. Viimeisellä kerralla meni putkeen ja sillä välin kun itse juoksin putken toiseen päähän kääntyi koira putkessa ympäri ja tempaisi painua A:lle....tässä kohtaa voitte kuvitella koomisen kuvan jossa ohjaaja kurkkii putkeen ihmetellen missä se koira viipyy ja koira hihittelee A:n harjalla