Ollaan jatkettu laiskottelu linjalla koska olkanivelen parantelu vie aikansa ja itsellä on töissä niin kiire ettei illalla yksinkertaisesti jaksa mitään.

Viikko sitten käytiin vähän treenaamassa agiliitoa. Ohjelmassa oli puomia, keppejä ja muutama hyppy kierroilla. Poju menee nyt puomin itsenäisesti (on siis harjoiteltu sitä, että minä jään jälkeen) eikä ala kääntyillä tai hiljennellä vauhtia. Clintan alkaa hapuilla alastulolla, muuten menee vauhdikkaasti. Molemmilla jatketaan vielä työstämistä. Kepeillä Poju oli taas kyllästynyt mutta kokosi itsensä ja saatiin muutama harjoitus kerta tehtyä. Haaveilin ottavani kepit ohjureilla, mutta ne oli niin sikin sokin, että puolen tunnin vuorosta olisi mennyt iso osa niiden setvimiseen. (Toivottavasti uudella hallilla tarvikkeet pysyy paremmin järjestyksessä). Clintan sai keppien loppuun jo putken esteeksi. Perinteisestihän laitetaan hyppy, mutta se ei ole niin vetävä este vesikolle kuin putki.

Treenien jälkeen ajeltiin sitten moikkaamaan Reettaa ja Nellaa...

Kaikki neljä alkaa pikkuhiljaa viihtyä yhdessä. Mummelikin innostui olemaan muiden seurassa ja nelikko pistikin kunnolla ranttaliksi, ensin ulkona ja sitten sisällä.

Pienimpään iski välillä väsy ja piti huilata...

Tänään oli tarkoitus lähteä Jyväskylään kisoihin ketyksi (kety = kenneltyttö = avustaja) mutta kartturin sairastuminen peruutti reissun. Käytän päivän hyväksi lepäämällä.