Pojulla on ajoittain omituisia tapoja tai oireita. Näiden "kohtausten" väli voi olla monta kuukautta ja juuri kun luulee ettei se enää tee mitään omituista...

Tällä viikolla piti yhtenä aamuna ulkoiluttaa hiirtä... (pahoittelen surkeaa kuvaa, saatavilla oli vain kännykkä)

Pojulla siis on ajoittain noutaja kohtauksia. Sen pitää saada kantaa jokin lelu ulos. Viime talvena ulkoilutettiin pariinkin kertaan pipon tupsua (jonka löysi joskus ulkoa). Minähän sen lelun sitten lopulta kannan kun Poju kyllästyy ja tuostakin lelusta syntyi oikein hiirijahti ennen kuin sitten annoin periksi ja lelu lähti mukaan.

Näitä kohtuksia ei ole taas hetkeen ollut, seuraavaa odotellaan...

Pojun on ihan pakko päästä tuolille. Viis siitä, että tuoli on pöydän alla...

No, on me tehty jotain melkein normaaliksikin luettavaa, eli palattu agiliitoon. Eilen aamulla oli ensimmäinen treenivuoro halilla. Varasin puolen tunnin vuoron kerran viikossa. Osa treeneistä tehdään Pojun kanssa ja osa Liisan ja Clintanin kanssa porukalla. Eilen oltiin koko sakki ja aloitukseksi teetettiin pojilla riemuympyrää sekä kerrattiin pussi, puomi ja Pojun kanssa A.

Pojulle täytyy madaltaa hyppyjä, nyt oli yksi 20 cm hyppy ja muuri ilman harjan palikoita. Kotiin päästyä poitsu alkoi järsiä vasenta etusta. Muistaakseni samaa imeskeli viimeisen ulko treenin jälkeen. Silloin ajattelin, että tassukarvoihin on jäänyt jotain tai kivi on osunut jotenkin ikävästi. Käpälästä ei kummallakaan kerralla ole löytynyt mitään kipupistettä tai iho muutoksia. Ilmeisesti jonnekin tulee pinne... seurataan ja otellaan yhteyttä hierojaan.

Lenkkeillessä tuota tassu ongelmaa ei onneksi ole ja koetamme päästä aina osan lenkistä tekemään asfaltin ulkopuolella.