Heti alkuu varoitus, tulossa kännykkäkameran kuvia, eli julkaistavien kuvien laatu jatkaa huononemistaan tässä blogissa.

Sitten pikakatsaus viikon agility ponnistukseen... Väsynyt ohjaaja ja koira yhdistelmällä ei taas kauheasti loistettu muiden kurssilaisten silmissä. Vuorossa oli "mersun merkkiä", takana leikkausta ja edessä kääntöä. Ensi otettiin tuota "mersua" ja se menikin ihan mukavasti kun sain vaihdettua käskytys moodiin.

 Yhdeksän esteen rata otettiin kahdessa osassa, joista alkuosuudessa leikkaukset ja loppu pätkälle yksi kääntö. Takana leikkaukseen ei meinattu millään saada Pojulle riittävästi vauhtia, edes putki ei kutsunut meidän isäntää. Viimein päätin, että on taas aika ottaa hypyistä rimat pois ja sillä saatiin sen verran vauhtia, että leikkaminen onnistui. Edessä kääntö onnistui sitten sitäkin paremmin vaikka olin jo 89% varma etten väsyneenä saa sitä onnistumaan. Muutenkin paransimme loppua kohti kuin sika juoksuaan. Ensimmäisen edessä käännön jälkeen Poju sai mennä radan loppuun ja kun viimeisenä esteenä oli puomi sai siten myös palkattua itsensä. (Saa luonnollisesti makupaloja ja "taiiitavaa", mutta kontaktiestettä ei voita mikään.) Puomin jälkeen otettiinkin sitten koko rata ja kerralla nappi suoritus kun Poju nyt tiesi, että siellä on se puomi jonne pääsee.

Tämän jälkeen siirryimme huiliin ja muiden lopetettua otimme vinokeppejä ja keinua. Kepeillä kestää nyt kirittää, huudella ja jäädä jälkeen, joten seuraavaksi keskitymme keppien pystympään nostamisessa etenemiseen ja keppikulmiin. Keinulla on edistytty taas loikalla, vielä pientä säätöä keinun alas painamiseen ja homma on valmis.

Tänään oli sitten vuorossa vuoden ensimmäinen jälki. Keittelin eilen koirille hirven keuhkoa ja siitä jäänellä verellä kävin tekemässä noin 10 metrin jäljen parilla pienellä kulmalla. Pari pientä hukkaa tuli, Poju käy mielellään tsekkaamassa kaikki poikittaiset kissan, jäniksen ja minkä lie jäljet (jokin otus oli Pojun mielestä kiivennyt koivuun)

Ööö, jokos mä katsoin tästä...

Mummeli oli irrallaan mukana ja yllätyksekseni meni tuota jälkeä meidän edellä täydellisesti. Pojun olisi siis vain tarvinnut seurata rinsessaa... toisaalta hyvä, että keskittyy omaan työskentelyynsä vaikka toinen koira on paikalla. (Ah kun toimisi noin agility kentälläkin)

Tsekkailtiin sitten samalla mitä kuuluu viime kesänä etsinnässä olleille hirven sorkille...aika lailla kasassa edelleen vaikka ovat puolisen vuotta olleet kuusikossa. (mustat täplät on jotain koppakuoriaisia)

Näiden jälkeen käytiin tarkastamassa jänisten temmellyskenttä. Sieltä mummeli löysi koirille pienet makupalat, eli ei mikään hukkareissu tämäkään.

(Koppakuoriaista ei syöty, tyytyivät varastamaan siltä eväät)