Viimeisellä kerralla meilä oli 13 esteen rata joka mentiin kisan / tasotestin omaisesti. Olin katsellut ratapiirrustusta ennakkoon (tätä mahdollisuuttahan ei testissä tai kisoissa ole) ja vähän miettinyt ohjausta sekä yrittänyt painaa estejärjestyksen mieleen. Ilman kommelluksia ei päästy vaikka kuinka valmistauduin.

Radan toisena esteenä oli puomi, Pojulle yleensä se helpoin ja mieluisin este. Tällä kertaa poitsu tuli sieltä alas. Kuulema vain sekosi askelissaan ja tupsahti maahan. Itse näin sivusilmällä putoamisen ja maahan tulon mutta en sitä mikä sen aiheutti. Olisiko katsonut muita koiria juostessaan tai muuten vain kompuroinut? Parisen viikkoa sitten Poju kompuroi A:n ylösmenolla joten jonkinlaista kömpelyyttä on nyt ilmennyt. Täytyy seurailla... Pojulla on pikkuisen ongelmia kehon hahmottamisessa, mutta kömpelö se ei silti ole oikeastaan ollut.

No niin, alastulon jälkeen katsottiin käveleekö, ontuuko, onko jotain poikki ja kun pikku herra oli niin kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut laitoin sen menemään puomin uudelleen. (Hevosenkin selkään noustaa putoamisen jälkeen ettei jää pelkoja...) Jatkettiin rataa varovasti, hypyt meillä olikin jo valmiiksi 10 cm korkeudella ja Poju kieltää ne jos on kipeä. Luotin siis koiran omaan tuntemukseen olotilastaan. Loppu rata meni sitten sujuvasti ja puomi kohtuullisen hyvin uudelleen toiseksiviimeisenä esteenä.Tämän jälkeen viilentelin Pojun olkapäät ja etujalat vedellä ja annoin huilailla rauhassa.

Poju sai huilata puolisien tuntia minkä jälkeen kävelytin ympäri kenttää kymmenisen minuuttia, sitten pientä hökkää päälle. Liisa katsoi liikkeitä eikä huomannut ontumista enää lihasten lämmettyä, ihan pientä oli alussa kävellessä. Liikuttelun jälkeen mentiin hiljaisella vauhdilla puomi muutamaan kertaan ja otettiin keinuakin vähän. Loppuajasta puomin ohi kävellessä Poju jo tarjosi sinne menoa ja sai mennäkin, eli mitään kamoa pikku kivipäälle ei näyttäisi jäävän

Onnena tässä onnettomuudessa oli varmaan hyvä lämmittely ennen treeniä. Oltiin liikkeellä bussilla, eli kävelimme KYS:n risteyksestä Saviskaan ja vene rannassa käytin Pojun uimassa pari kiekkaa. Mentiin radalle ensimmäisinä, eli huilia vain radan rakennuksen ajan ja ennen aloittamista otin perinteiset juoksu pyrähdykset ja pyöritykset (makupalan avulla "hännän jahtaamista"). Toinen onni oli mukaan varattu runsas vesi, sitä riitti hyvin viilentelyyn.

Kotimatkalla käveltiin taas bussipysäkille ja uitin poitsun uudelleen. Kotona annoin Dorwest Herbs Arnicaa ja viilentelin etupäätä vielä suihkun alla. Tänään käydään pieni palauttava lenkki ja seuraillaan lämpeneekö jokin kohta. Ontumistahan jätkä ei minulle näytä...

Nyt sitten viikko "saikkua" jonka jälkeen jatkamme kotinurkilla keppien treenukseen keskittyen. Elokuussa palataan rata treeniin ja toivottavasti silloin on saatu kepit siihen vaiheeseen, että mennään niitä osana rataa.

Ja Pojuhan täyttää tänään 3 vuotta